Kevään kunniaksi Oodi lähiruoalle, olkaa hyvä!

              OODI LÄHIRUUALLE eli LÄHIRUUAN YLISTYSRÄPPI

Kantarellit, rouskut ja haperot –  jos tykkäät,
saat, kun ittes kaverin kaa lähimetsään lykkäät!
Keväällä taas aromit on aidot kuusen kerkässä.
Katajalla lihan maustat, niin on hymy herkässä.

Tuhkakylän talkkunat ja Hietalahden herkut -
niitä haluu muutkin, kuin vain naapurit ja serkut.
Kyyttöä! Sitä tulee Tipakselta tuolta.
Lakkojakin löytyy vielä korvesta ja suolta.

On mustikkaa, on puolukkaa, on marjaa kaikenlaista.
Sen kuulleet ovat poimijat jo toisistakin maista.
Vaan kyllä vielä keräämistä sinullekin riittää.
Ken katkeruutta kylvää, hän sitä saa myös niittää!

Immos-Airin imellys ja Tuulan ratileivät –
luulit, että kielenkin ne mennessänsä veivät!
Pitopöydät runsaat löydät Rekikestin Pirkolta.
Tietty: hankkii ihan kaikki lähimmältä kirkolta.

Kuhhaa nousee nopeasti vaikka Mujethoulusta.
Eipä tarvii sitäkään tuoda enää Oulusta!
Katiskalla ahventa, matikkaa ja muuta -
passaa sitten paidan hihhaan pyyhiskellä suuta.

Jos taitoo ei oo itellä ja kala jos on katala,
avun aina tarjoo kyllä  ´Johanneksen matala´.
Siellä jos ei nappaa ahven eikä hauki,
tiedätköhän mikä sulla mahtaa olla auki?

Onko järkee tomaattia lentämällä kuskata?
Hiilijalanjäljen kanssa kun ei oo syytä fuskata.
Kulunnasta paremmat saat tomaatit ja kurkut
niistä diggaa vaarit, vauvat sekä murkut.

Partalasta lantut, kaalit, sipulit ja parsat.
Niillä laukkaa kevyesti kersat niin kuin varsat.
Vanhoillekin kevyempi ruoka tekis poikaa
- silloin toimii suolikin, niin että ihan roikaa!

Entäpä jos imelätä tahtoisitkin nuolasta?
Löytyy kyllä hunajaa, ei tuoda sitä Puolasta!
Mansikoita Terolta myös saattaa aina hakea.
Huuskonniemen jätski myös uusi on ja makea!

Suosittu on Suomessakin norjalainen seiti.
Huokeella sen fileeks viskoo kiinalainen neiti.
Onko tuossa tolkkua? mietipähän sitä,
pakkaamisen jos vain hoitaa joku Kauko-Itä!

Hirveästi hirviä metsissämme kasvaa.
Lihassapa siinä ei ole paljon rasvaa.
Sitä kun vain siivutat ja käristyksen tälläät,
´puoli vuotta´ sillä rellestät ja rälläät!

Ja monenlaista muutakin löytyy meiltä riistaa.
´Maistuis varmaan sullekin?´-  ei synny siitä kiistaa.
Jos metsään et sä pääse, on päässäs niin kuin kuumetta.
Vaan erälle kun ehdit, et tarvii muuta huumetta!

Talvivaara taitaa suolaan pistää lähijärvet.
Siitä saavat silmillensä siiat sekä särjet.
Niinpä siellä paikalliset peloissansa huokaa:
”Sillikin jo pian mahtaa olla LÄHIRUOKAA!”

Johanneksen matala = Jöllin matalikko = Johannes Korhosen K-kaupan eli nykyisen K-Marketin kalatiski
Mujethoulu = Tenetin virran ja Nuasjärven yhtymäkohdassa, Naapurinvaaran Lomakylän kohdalla oleva virran syvänteinen osa, joka on tunnettu kuhanuistelupaikka Sotkamossa

Kirjoittaja: Matti Partanen

Lähijäätelöä

Lähijäätelöä Sotkamosta

Huuskolan jäätelö avasi ovensa tammikuun puolessavälissä Vuokatin Huuskonnniemellä. Tilan emäntä Sirpa Lukkari valmistaa jäätelöt oman tilan maidosta ja aamulypsyn tuotokset ovat mitä herkullisimmassa muodossa tiskissä jo iltapäivällä. Jäätelöiden ja sorbettien raaka-aineet ovat aina mahdollisuuksien mukaan kotimaisia. Marjat ja hedelmät ovat läheltä ja sesongit pyritään huomioimaan tuotannossa. Olisiko kesällä mahdollista saada mustikkajäätelöä tai viinimarjasorbettia? Tilajäätelössä hienoa on se, että se on aitoa tavaraa. Maitoa, kermaa, kananmunan keltuaista ja ennen kaikkea Makua. Jäätelöissä ei käytetä väri- emulgointi tai stabilointiaineita. Sorbetit puolestaan soveltuvat erinomaisesti niille, jotka eivät voi maitotuotteita käyttää.

Jäätelöt valmistetaan Maatalon jäätelö- konseptin mukaan, jonka valikoimista löytää noin 2500 reseptiä. Konsepti on alun perin hollantilainen, mutta Suomestakin löytyy jo 8 koulutettua jäätelöyrittäjää ja lisää on tulossa. Huuskolan jäätelöä voi ostaa puolen litran, kolmen vartin tai jopa sitä isommissa paketeissa.

Yritys löytyy myös facebookista ja sivu päivittyy ilahduttavan ahkerasti. Vesi kielellä voi lukea mitä emäntä milloinkin valmistaa. Helmikuussa yritys saatiin myös Kainuulaisen lähiruokapiirin tilauslistoille.

Tuotteet ovat osoittautuneet huippusuosituiksi. Jäätelö on löytänyt tiensä jo joihinkin Sotkamon ja Kajaanin alueen kauppoihin ja sorbetteja löytyy puolestaan jo ravintoloiden listoilta. Sana täyteläisestä lähijäätelöstä on parissa kuukaudessa kiirinyt ihmisten korviin ja moni tuttu on käynyt paikan päällä maistelemassa jäätelöitä.

Yrityksen omalla nettisivulla voi käydä tarkemmin lukemassa yrityksen toiminnasta ja tutustumassa kuvien kautta yritykseen.  Kahvio on talviaikaan avoinna perjantaista sunnuntaihin klo 11–16. Tilamyymälästä voi ostaa raakamaitoa, rasvatonta homogenoimatonta maito sekä Juustomaitoa.

Tästä yrityksestä tullaan varmasti kuulemaan vielä paljon.

Käykää jäätelön ja lähiruuan ystävät tutustumassa Huuskolantilaan netissä ja herkuttelemassa paikanpäällä Vuokatin Huuskolanniemessä.

http://www.huuskolantila.net/huuskolan-jaatelo/

Kirjoittanut

Mirka Koskela

Kainuun maa- ja kotitalousnaiset

Harjoittelija

Työtä ruoasta!

Ensi maanantaina starttaa  Lähiruoka-Hiomon esittelytilaisuus Kajaanissa, uuden ravintola Herman R:n tiloissa. Hiomo on valmennusohjelma, josta saat potkua oman osaamisesi tai yritysideasi kehittämiseen. Ohjelman tuottaa yrittäjyyden valmennuskeskus Intotalo. Jos uskot, että ruuassa ja elintarvikkeissa on mahdollisuus uuteen bisnekseen, haet uusia ideoita, sinulla on elintarvikkeisiin liittyviä tuoteideoita tai haluat kehittää uusia palveluita, silloin Hiomo on Sinulle soveltuva koulutusohjelma.

Infotilaisuudessa kerrotaan Hiomo-valmennuksesta sekä keskustellaan lähiruoan mahdollisuuksista. Lisäksi ravintola Herman R.:n ravintolapäällikkö Mika Kärkkäinen kertoo uuden ravintolan konseptista ja heidän omista odotuksistaan kainuulaisille elintarvikealan yrittäjille. Paikalla ovat myös yrittäjyysvalmentajat Matti Tolonen ja Olli Leppänen Intotalolta sekä Kainuulainen Lähiruoka -hankkeen edustajat ProAgrialta.

Tilaisuus siis maanantaina 27.2.2012 klo 15,  ravintola Herman R. (Kauppakatu 10, Kajaani).  

Tule paikalle ja hiotaan Kainuun elintarvikelasta yhdessä timantti!

Kippo tarjoaa kainuulaista

Sotkamossa, Sokos Hotel Vuokatin yhteydessä toimii käymisen arvoinen ravintola. Kainuuravintola Kippo on tunnelmallinen savupirttiravintola, joka kunnioittaa kainuulaisia ruoka- ja juomaperinteitä. Kippo on tunnelmaltaan lämmin ja asiakaspalvelu on loistavaa.

Ruokalistalta löytyy valikoima niin kainuulaisia lihaherkkuja, kalaruokia, kuin maukkaita jälkiruokiakin. Lisäksi lapsille on oma menu. Juomatarjoilussa on myös otettu Kainuu huomioon ja tarjolla onkin esimerkiksi paikallisia viinejä. Herkullisesta menusta voit esimerkiksi valita vaikka Korpikainuun lankun, jossa on riihilohta, savuahventa, perinteisessä savusaunassa palvattua porsasta, Polven juustolan pitojuustoa, ruohosipulismetanaa, paahdettua ruisleipää ja maalaiskirnuvoita. Yhtä hienoimmista pääruuista edustaa Kipon käristys, mikä sisältää kainuulaisesta karhusta ja muusta päivän riistasta tehtyä käristystä, pottuvoita, puolukkasurvosta ja suolakurkkua.

Kaiken lisäksi Kippo on lompakkoystävällinen ravintola, jonne on helppo piipahtaa syömään kätevän sijainnin ja ihanan tunnelman vuoksi. Kippoon voi lähteä myös juhlimaan isommalla porukalla. Ravintolassa on mahdollista järjestää muun muassa häitä, peijaisia, syntymäpäiviä tai pikkujouluja.

Ja mikä hienointa, tämä ravintolan ruoat syntyvät oman alueen herkullisista tuotteista. Kainuun lihat ja kalat, metsien marjat sekä lähileipomoiden leivät antavat asiakkaalle kainuulaisen makuelämyksen. Lihavaihtoehdoista löytyy karhua, härkää, villisikaa, karitsaa sekä poroa. Tämä kertoo Kipon monipuolisesta menusta. Ravintola hyödyntää myös hienoja, joskin välillä unohdettuja raaka-aineita kuten pihlajanmarjaa, katajaa, pettua ja nokkosta. Perinteiset herukat, lakat ja karpalot kuuluvat ehdottomasti valikoimaan.

Kippo ei ole pelkkä ravintola, vaan kaikkia aisteja hivelevä kokemus. Miljöö, tuoksut, äänet sekä tietysti maut jättävät kävijälleen fiiliksen – tänne on tultava uudestaan.

Lisätietoa: www.kippo.fi

Kirjoittaja:
Mirka Koskela
Harjoittelija
ProAgria Kainuu
Kainuun maa- ja kotitalousnaiset

Niin kuin mummo jo opetti

Rapea päältä, pehmeä ja maukas sisältä, oikeaa voita päällä. Tuoksuva, kovakuorinen ruislimppu suoraan mummon leivinuunista.  Miten monia muistoja voikaan vastapaistetun leivän tuoksu herättää?

Ruisleipä on kaikille suomalaisille tuttu, nostalginen terveysruoka, joka auttaa painonhallinnassa, helpottaa vatsan toimintaa ja ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja. Ruisleivän historia yltää kauas, huhun mukaan sitä on leivottu jo rautakaudella. Ruisleipä on vahva osa suomalaisuutta ja kukaan ei osaa valmistaa sitä paremmin kuin vanhan kansan ihmiset. Ennen vanhaan ruislimppu saattoi painaa 3-4 kiloa, melkoinen paketti, ottaen huomioon että nykylimput painavat puolisen kiloa. Tällainen valtava leipä on ollut yksi peruselintarvikkeista maalaistaloissa vielä 1900-luvun lopulla. Yksi ihminen söi keskimäärin tällaisen 4-kiloisen leivän viikossa.

Ruisleipä voi olla limppuna, reikäleipänä tai vuokaleipänä.  Lännessä leipä leivottiin joko kylän yhteisessä uunissa tai sitten leivinuunissa. Leipä oli kovaa ja se kuivattiin esimerkiksi orrella. Idässä leipää saatettiin leipoa jopa pari kertaa viikossa ja leipä oli maultaan melko hapanta. Lännessä leipää opittiin imellyttämään keskiajalla. Varilimppua, setsuuria ja perunalimppua nautittiin juhlaruokana.

Suomessa eletään hyvää leipäkautta. Valikoima suurissa marketeissa on valtava ja leipää löytyy laidasta laitaan. Täällä Kainuussa kuluttaja saa nauttia siitä perinteisestä ruisleivästä monen eri pienleipomon kautta. Esimerkiksi paikallisen Pekka Heikkisen puu-uunileivän juuri on jo 80 vuotta vanha. Leipiä saa niin pienistä myymälöistä kuin isoista marketeistakin.

Vuonna 2011 alkoi Maa- ja kotitalousnaisten Ruisleipätalkoot-kampanja.  Tarkoituksena on nostaa ruisleivän arvoa, lisätä kulutusta ja opettaa aidon leivän leipomista. Leipäkursseja nyt 2012 vuoden aikana järjestetään ympäri maata. Jos mummo ei ole ehtinyt opettaa aidon ruisleivän tekoa niin ei kun vain kursseille. Oikean ruisleivän valmistaminen on yllättävän helppoa jos jaksaa nähdä hieman vaivaa ja palkintona on aito, maukas leipä.

 Tässä muutamia perusasioita joita ruisleivän teossa tulee muistaa.

Juuri:
Hiivan sijasta ruisleipä kohotetaan perinteisesti hapanjuurella eli raskilla. Kohoaminen perustuu käymiseen, jonka aikana bakteerit ja jauhojen luonnolliset hiivat muodostavat maito- ja etikkahappoa sekä hiilidioksidia. Joillakin suvuilla on omat taikinajuurensa, jotka saattavat olla jopa satoja vuosia vanhoja.

Taikinajuuri happamalle ruisleivälle:
1 viipale ( väh. 10g ) hapanta ruisleipää
3 dl vettä
3 dl ruisjauhoja

Leikkaa leivästä kuoret pois ja murenna kulhoon, lisää haalea vesi ja vatkaa joukkoon ruisjauhot. Anna seistä huoneenlämmössä vähintään 24 tuntia. Valmis juuri kuplii voimakkaasti ja tuoksuu happamalle. Jatkoa varten juuri kannattaa ottaa talteen, sillä mitä useammin leivot, sitä paremmaksi juuri muuttuu. Juuren voi säilyttää jääkaapissa, pakastimessa tai kuivattuna esim. puisen leivonta-astian reunoilla.

Yleistä:
Nesteenä käytetään yleensä vettä ja mausteena pelkästään suolaa. Ruis-sekaleipiin käytetään perinteisesti kuminaa. Paras astia on puinen taikinakorvo- tai tiinu, mutta muovi- tai teräsastia käy myös hyvin. Härkin oli perinteisesti nuoresta männystä tehty puinen sekoitin, mutta nykyajalla puuhaarukka ajaa asian ja sähköuuni paistaa hyvää leipää leivinuunin sijaan.

Tekosyitä ei ole, joten sitten ruisleivän tekoon!

Neljään limppuun tarvitset:
1,5 l haaleaa vettä
2 dl taikinajuurta
n. 2 kg ruisjauhoja
3-4 tl suolaa

1. päivä
Sekoita kädenlämpöiseen veteen leivän juuri ja vatkaa sekaan ruisjauhoja niin paljon, että syntyy sakea velli. Peitä astia leivinliinalla. Jätä lämpimään, vedottomaan paikkaan käymään 1-2 vuorokaudeksi. Sekoita käymisen aikana muutaman kerran ja lisää samalla hieman ruisjauhoja. Muista varata iso kulho, taikina kuplii voimakkaasti.

2. päivä
Ota juurta talteen noin 2 dl ja laita jääkaappiin tai pakastimeen. Lisää kulhoon jääneeseen taikinajuureen suola ja alusta ruisjauhoilla sen verran, että taikinasta tulee sopivan kiinteää. Lisää vettä hiljalleen. Löysä taikina saattaa muutamassa minuutissa muuttua kovaksi.
Alusta kunnes taikina alkaa irrota astian reunoista ja käsistä. Tasoita taikinan pinta ja paina siihen kämmenselällä risti. Jätä taikina kohoamaan liinan alle 1-2 tunniksi. Ristikuvio hälvenee tai katoaa kun taikina on leipomiseen sopiva.
Nosta taikina ruisjauhoilla jauhotetulle leivonta-alustalle. Pidä jauhoja saatavilla ja painele taikina kiinteäksi kaksin käsin. Leivo taikina pyöreiksi limpuiksi tai reikäleiviksi ja anna kohota vielä noin tunti liinan alla. Pistele ennen paistamista.

Sähköuunissa:
Paista 225-250 asteessa hetki ja alenna lämpötila n. 200 asteeseen. Jatka paistamista vielä reilu puoli tuntia. Ohuet reikäleivät saattavat paistua jopa 20 minuutissa. Jos käytössä on kiertoilmauuni, voit laittaa leivät kylmään uuniin, säätää uuni 200 asteeseen ja paistaa noin tunnin. Anna leipien jäähtyä leivinliinaan käärittynä.

Huomioi, että lämpötilat riippuvat uunista!

Leivinuuni:
Uunin lämpötilan on oltava n. 250-300 astetta. Limppuleipiä paistetaan noin tunnin verran, haaleammassa jälkilämmössä voi paistaa reikäleipiä.

Vinkki: Leipä on kypsä, kun se kumisee ontosti pohjaan koputettaessa.

Ohjeen tarjosi: Ruisleipätalkoot, riuskasti rukiin puolesta: Leipätiedotus ry

Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruisleip%C3%A4
http://vaiheinen.blogspot.com/2008/05/ruisleip.html
http://www.pekkaheikkinen.com/

Kirjoittaja:
Mirka Koskela
Harjoittelija
ProAgria Kainuu
Kainuun maa- ja kotitalousnaiset

Tule joulu kultainen

“Juhla vanhain perinteiden
 saapuu talven hämärään.
 Hyvän tahdon odotuksen
 nostaa mieleen lämpimään.”

Mieli alkaa väistämättä kääntyä jouluun, kun joulukuutakin on eletty jo reippaasti eteenpäin. Vaikka kauppa yrittää kaikin keinoin tehdä joulusta materiaalista juhlaa, monet nauttivat joulusta aivan muista lähtökohdista. Lahjojen saaminen ja antaminen on toki mukavaa, ja itsekin nautin lahjojen laittamisesta läheisille. Mutta ostohysteriasta pysyn kaukana. Elämästä ja joulusta löytyy paljon arvokkaampia ja tärkeämpiä asioita, kuin valtavat tavaravuoret.

“En etsi valtaa loistoa
 en kaipaa kultaakaan.
 Mä pyydän taivaan valoa
 ja rauhaa päälle maan.”

Kynttilöiden vieminen haudalle, lapsuudessa tehdyt joulukoristeet, joulusauna ja ruoka tekevät joulun. Läheiset ja yhdessä tekeminen on joulun avainasioita. Jo aattoaamuna alkaa pieni jännitys kipristellä vatsan pohjassa. Aamu alkaa itse tehdyllä riisipuurolla, sekahedelmäsoppaa unohtamatta. Koko päivä kuluu puuhastellessa ja valmistellessa iltaa. Joulukuusen koristelua, ruokien valmistelua, saunan lämmitystä ja jätkänkynttilöiden sytyttämistä. Mikäli lumivaippa peittää maan (mikä ei ole enää nykyään varmaa) ja jouluaatto kääntyy alkuillan hämäryyteen,  on se kauneimpia asioita mitä tiedän – sininen hetki. Siinä hetkessä on rauha ja hiljaisuus. Siinä hetkessä on jotain taianomaista.

“Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki.
 Raoistansa sen jo tonttu näki, tonttu näki.”

Kun valmistelut on saatu tehtyä, mennään saunaan. Aattona saunominenkin saa uuden merkityksen. Nyt on aika pestä vuoden aikana kertyneet tomut, ja keskittyä rauhalliseen joulun ja loppuvuoden viettämiseen. Ja sitten se yksi parhaista: jouluateria. Pöytä notkuu herkkuja, joita nautitaan ajan kanssa. Kenelläkään ei ole kiire. Jouluaterian perinteikkyys ja monipuolisuus tekevät siitä yhden vuoden parhaista aterioista. Itse tehty suolakala, laatikot, leivinuunissa paistettu kinkku ja salaatit täyttävät vatsan, ja lopuksi juodaan kahvit piparijäädykkeen kera. Joulupöydän ääressä tulee hiljennyttyä ja mietittyä, että kumpa kaikilla olisi tähän mahdollisuus. Olen niin etuoikeutettu saadessani nauttia hyvää ja puhdasta ruokaa. Olen etuoikeutettu saadessani viettää jouluni rauhassa ja kodin lämmössä. 

Sovitaanko, että nautitaan joulusta ja sen pienistä, mutta niin suurista, hyvistä asioista. Ja muistetaan, että joulun tekee ihmiset, tunnelma ja hyvä ruoka.

Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille! Alla kokeilemisen arvoinen resepti.

Jouluiset kalkkunapihvit

500 g            Marinoimatonta kalkkunafileepihviä nuijittuna
2 dl                Juntulan tilan Mustikka – vehnämuroja
Voita
Suolaa
Mustapippuria

Nuiji kalkkuna lempeästi ohuemmaksi. Aja murot blenderillä hienommaksi ja paneroi pihvit seoksessa. Paista voissa pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kastike

50 g                Sipulia
50 g                Palsternakkaa
100 g             Porkkanaa
50 g                Selleriä
1 kpl               Omena
50 g                Kuivattuja luumuja
15 g                Voita
0,25 dl          Balsamicoa
1 kpl               Laakerilehti
1 dl                 Omenamehua
1 dl                 Valkoviiniä
1 l                    Kanalientä
1 dl                 Kuohukermaa
0,5 dl            Calvadosta
0,25 dl          Tuoretta timjamia
0,25 dl          Persiljaa

Kuori ja pilko kasvikset ja omena. Silppua luumut. Kuullota aineksia voissa hetken aikaa. Lisää kattilaan balsamico ja mehu. Anna sen kiehua hetken aikaa. Lisää seuraavaksi laakerinlehti ja viini. Anna viinin kiehua noin puoleen. Aikaa kuluu puolisen tuntia.

Lisää kiehuva kanaliemi ja kerma. Anna seoksen kiehua reilusti kokoon noin kahden tunnin ajan, kunnes kastike on tummanruskeaa. Lisää joukkoon calvados sekä mausteet ja tarkista kastikkeen suola. Suurusta kastike tarvittaessa ja valuta tiheän siivilän läpi.

Resepti: Mika Kärkkäinen, ravintola Torero

Kirjoittaja:
Anna-Kaija Kaikkonen
Suunnittelija
Kainuulainen Lähiruoka-hanke

Glögikojujen toivossa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joulu on aistien juhlaa valoineen, tuoksuineen ja makuineen. Juhlava tunnelma syntyy jo kun  käymme pikkujouluissa, joulutapahtumissa ja joulukaduilla. Se onkin tarpeen näin vuoden pimeimpään aikaan. Ruoka ja juoma ovat tärkeä osa tunnelman luomisessa, mutta miten hyvin paikalliset tuotteet löytävät mukaan joulupöytäämme?

Lanttua, porkkanaa ja punajuurta. Ripaus muskottipähkinää ja uuniin. Kainuulaiset juurekset ovat joulunajan keskeinen raaka-aine, joista loihtii niin laatikkoja, kuin vaikkapa mausteisia uunijuureksia. Suolatuista rouskuista valmistettu sienisalaatti hurmaa pehmeydellään. Tee ekoteko ja vaihda riisipuuro ohrasuurimopuuroon, joka hautuu myös vaivattomasti uunissa. Entä mistä joulua helpottamaan löytyisi lähileivonnaisia? Nyt on suunnattava joulutoreille.

Joulutorit ovat tärkeitä paikkoja niin ammattileipomoille, kuin kotileipureille. Mistäköhän tulee tämän joulun suosikkileivonnainen? Meillä kokeiltuja ja tykättyjä ovat olleet ruispiparit ja puolukkatäytteinen jouluhalko. Yhtä asiaa Kainuulaiseen jouluun vielä kaipaisin. Nimittäin kuumaa glögiä myyviä katukojuja. Olisiko siitä uudeksi jouluperinteeksi meille? Ja marjat tietysti Kainuun metsistä ja puutarhoista.

Kirjoittaja:

Sari Leinonen, ympäristöneuvoja

Kainuun maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus

Maakunnan makuja joulutapahtumista Kuhmon joulunavaus Kuhmon torilla 2. joulukuuta klo 17.30. Polte-pajan Joulumyyjäiset 3. joulukuuta Wanhalla vesilaitoksella klo 10-16. Loimulohta, poronlihaa ja leipomotuotteita. Naapurivaaran Joulumessut Napiksella 6. joulukuuta klo 10–15. Joulumarkkinat Kauppatorilla 9.–10. joulukuuta klo 8 alkaen. Kainuulainen Joulutori Kajaanihallissa 10.–11. joulukuuta klo 10-16. Joulun herkkuja ja kahvio. Joulunavaus Lentiirassa 11. joulukuuta klo 14–17. Leivonnaisia kotikylältä. Joulumyyjäiset ja lasten joulutouhut Vaalan Ampparilla 17. joulukuuta klo 12-15. Paltaniemen joulumyyjäiset Eino Leino -talolla ja Paltaniemen koululla 17-18. joulukuuta klo 10-15.

Maaseutupäivät lähestyvät – tunnelmia tulevasta

Sotkamossa järjestetään tulevana torstaina ja perjantaina (10.-11.11.) Kainuun ensimmäiset Maaseutupäivät. Tarjolla on niin ajankohtaista asiaa, mahdollisuus tavata muita toimijoita, kuin löytää virtaa arkeen ja työntekoon.

Työhyvinvointi voi monasti unohtua etenkin yrittäjiltä. Kuinka ladata akkuja muustakin kuin traktorista? Vaikka työ olisi “elämäntapa”, tarvitsee tekemiselleen myös vastapainoa. Hassua kyllä, myös ajattelutavan muutos voi lisätä hyvinvointia ja motivaatiota. Näitä asioita pohditaan maaseutupäivillä torstaina. Hyvinvointia ei kuitenkaan tehdä vain puhumalla, mihinköhän päivän aikana tarjolla olevista urheilulajeista sitä uskaltaisi osallistua? Jos ensilumenladulla on kova ruuhka, ehkä vesijumppaan tai ihan vain lenkkipolulle.

Perjantaina olisi mielenkiintoista mennä kuulemaan niin asiaa biokaasusta, maitomarkkinoiden lisäarvotuotteista, kuin marjanviljelyn elinkeinomahdollisuuksista mutta valintojakin on tehtävä. Ja kun ehtisi käymään myös “teemahuoneissa”, jotka on tarkoitettu eri alojen kohtaamispaikoiksi. Ruoka-aitassa mukana myös Kainuulainen lähiruoka-hanke, yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Perästä kuuluu maaseutupäiviltä…

http://tukinetti.net/ajankohtaista/koulutukset/796-kainuun-maaseutupaeivaet-10-1111-sokos-hotel-vuokatti-sotkamo.html

Kekrin sadonkorjuujuhla Kajaanissa

Tipasojalainen olkipukki valvoo Kajaaninjokea tänäkin vuonna. Kekri on perinteisesti ollut suomalaisen sadonkorjuun juhlaa. Ruokaa on katettu pöytään esi-isille saakka. Kekriin on liittynyt paljon erilaisia uskomuksia, joista osa on siirtynyt myöhemmin joulun aikaan.

Kekrin taianomaisesta tunnelmasta voi Kajaanissa tänä kekriperjantaina tulla nauttimaan Kaukametsän kekripäivään. Kummitusjuttujen lisäksi tarjolla on niin tanssia kuin kanteleen soittoa. Entäpä ne sadonkorjuun antimet? Mukaan on pyydetty paikallisia tuottajia ja Kaukametsään katettu kekripöytä. Maa-ja kotitalousnaiset ovat neuvomassa osallistujia ruisleivän saloihin.

Lähiruokapiirin kautta lisää mahdollisuuksia kuluttajille – ja tuottajille

Kajaanissa on aloittanut toimintansa lähiruokapiiri. Sen kautta voi tilata Kainuulaisia tuotteita kerran kuussa. Tällä hetkellä tilattavana on esimeriksi viljatuotteita, juureksia, hilloja, tuoretta ja säilöttyä kalaa, lampaanlihasäilykkeitä ja kananmunia. Toiveena on, että tilattavat tuotteet monipuolistuvat edelleen toiminnan myötä. Kysyntä vaikuttaa tarjontaan ja on ollut mukava kuulla että osalle tuottajia uusi tilaajaväylä tuo varmuutta esimerkiksi tulevalle satokaudelle.

Lähiruokapiirejä pyörii eri puolilla Suomea. Kimmoke lähiruokapiirin perustamiselle Kajaaniin lähti Kainuulainen lähiruoka -hankkeesta joka kokosi saman pöydän ääreen asiasta kiinnostunutta väkeä. Tapaamisten perusteella järjestyi ”aktiivi-ryhmä” piirin käytännön asioiden pyörittämiseen. Myös kiinnostuneita tilaajia on kertynyt mukavasti. Toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja osallistua voi jokainen esimerkiksi tulemalla jakamaan piirin tuotteita. Jo nyt on heitetty, että Kainuussa voisi olla tilaa useammallekin piirille – miten olisi, Sotkamo?…

Lisätietoja piirin toiminnasta saa osoitteesta www.kajaaninlahiruokapiiri.fi. Siellä voi myös liittyä tilaajien sähköpostilistalle ja osallistua kerran kuussa auki olevaan tilaukseen.

Sari Leinonen, Kajaanin lähiruokapiirin toimija